Kakolanmäen tarina

Kakolanmäki on Turun toiseksi korkein kukkula. Mäen nimi oli Kakola jo 1700-luvulta lähtien, jolloin itärinteellä oli köyhäintalo. Siellä pidettiin mieleltään heikkoja ihmisiä, joita Turun seudulla sanottiin kakoiksi. Näin taloa kutsuttiin kaupungilla Kakolaksi ja tyhjää kalliovuorta sen takana Kakolanmäeksi.

Ensimmäinen rakennus mäelle valmistui 1853. Tämä nykyään Graniittilinnaksi kutsuttu pitkä kolmekerroksinen rakennus oli alkujaan työ- ja ojennuslaitos ja vasta 10 vuotta myöhemmin siitä tuli vankila. Sen jälkeen laitosta laajennettiin monta kertaa, ja 1900-luvun alussa mäellä oli kolme laitosta vangeille: vuonna 1890 käyttöön otettu tutkintavankila eli lääni, vuonna 1908 valmistunut vankimielisairaala ja itse Kakola eli keskusvankila. Vankila muutti Saramäkeen syksyllä 2007, ja silloin Kakolanmäellä asui alle 300 vankia. Parhaimmillaan mäellä oli 1930-luvulla yli 1300 vankia.

Kakola oli aikoinaan Suomen suurin ja vaarallisin vankila. Se oli tarkoitettu vain miehille, ja yhteen aikaan vain kaikkein paatuneimmille rikollisille. Kakolassa ovat lusineet kaikki Suomen kuuluisimmat venkulat aina Matti Haapojasta Jammu-setään ja Volvo-Markkaseen.

Heino Hilarius Sorjonen herätti huomiota 1950-luvun alkupuolella kassakaappiryöstöillään. Hän oli Uuno “Dynamiitti” Laineen (sai dynamiitti-nimen siitä, kun toimi panostajana Kakolan kivilouhimolla) kanssa Suomen kuuluisimpia pakkolaitosvankeja joulukuussa 1953 tehdyn vankilapaon ansiosta. Vangit pakenivat Turun keskusvankilasta pistoolit kädessä saatuaan ne vartijoilta nujakan yhteydessä.

Omalla pakoreissullaan Sorjonen yritti ryöstää pankin Vihdissä, mutta konttorinjohtaja ei antanut kassaholvin avainta. Sorjonen kutsui itseään herrasmiesrosvoksi ja poistui paikalta ilman rahoja. Sen jälkeen hän sain lempinimen Hentomielinen Hilarius.

Turun lääninvankila valmistui 1890 ja oli viimeinen Suomeen rakennettu lääninvankila. Lääninvankilat olivat kaikki samanmallisia, punatiilisiä ja ristinmallisia (siihen aikaan Suomi oli jaettu kahdeksaan alueeseen, joita kutsuttiin lääneiksi).  Kakolasta käsin rakennusta kutsuttiin torpaksi ja oli “talo täynnä syyttömiä”, sillä siellä pidettiin rikoksesta epäiltyä niin kauan, että hänet oli todettu syylliseksi. 

Sinne jäivät tuomiotaan istumaan miedompia tuomioita saaneet miehet, ensikertalaiset murhaajat, sakkotuomioita istuvat ja rattijuopot. Kerrotaan, että Irwin Goodman on istunut sakkotuomiota täällä ja Olavi Virta päätyi lääniin poliisin pidätettyä hänet rattijuoppoudesta. 1990-luvulle asti sinne tuotiin myös irtolaisia kadulta. Läänissä oli erillinen haara naisvangeille. 1960-luvulla koitti aika, jolloin Hämeenlinnan naistenvankila riitti Suomen naisille, mutta naisten huume- ja väkivaltarikokset lisääntyivät 1990-luvulla niin, että Turun lääninvankilaan perustettiin n. 20 sellin naistenosasto eteläsiipeen. Siipi, jossa hotellin aula sijaitsee, oli hallintosiipi, jossa oli toimistotiloja, kirkko ja poliklinikka. Alakerrassa oli lisäksi vankien vastaanotto ja matkasellit, keittiö, ruokala ja eristysosasto. Ylemmissä kerroksissa oli eri selliosastoja, ja 1960-luvulla rakennetussa siivessä oli työpajat, vankilan myymälä ja perhetapaamistila.

Kun tehtiin päätös rakentaa Turkuun uusi vankila, vankimielisairaala, lääninvankila ja Turun keskusvankila (Kakola) yhdistettiin hallinnollisesti yhdeksi laitokseksi, joka muutti 8,5 kilometrin päähän Saramäkeen syyskuussa 2007. Tilat olivat tyhjillään aina vuoteen 2015, jolloin nyk. Kakola Yhtiöt Oy osti ensin Kakolan rakennukset ja seuraavana vuonna lääninvankilan tilat. Lääninvankilan muutostyöt aloitettiin syksyllä 2018 ja hotelli avattiin syyskuussa 2020. Kakolan rakennuksissa on asuntojen lisäksi ravintola Kakolanruusu, leipomo-kahvila bageri Å, kahvipaahtimo Frukt Coffee Roasters, panimo Kakola Brewing Company, Kakolan myymälä ja vuonna 2022 valmistuva Kakola Spa.

Lisää Kakolanmäen historiasta voi lukea osoitteesta www.kakola.fi/historia